tiistai 24. toukokuuta 2016

Elossa ollaan

On vähän nyt jäänyt tämä puoli, ihan jo siksikin että eipä tässä ole tullut oltua hevosten kanssa sen kummemmin tekemisissä. Siis sikäli miten sen nyt ottaa, että ei ole hevosten kanssa tekemisissä kun niitä on piha täynnä. Mutta mitään en ole varsinaisesti vielä tehnyt, katselen vain miten muilta hommat sujuu :D. Edellisen viestin ratsastustaukoarvio oli vähän liian positiivinen, kyllä sitä taukoa on nyt hiukan enemmän. Leikkauksesta on nyt kaksi kuukautta ja ortopedi sanoi että aikaisintaan 2-3 kuukauden päästä tästä, eli joskus syksyllä, voin ajatella ratsastuksen kokeilemista. "JOS nyt sitten on AIVAN pakko"... No on. :D Mutta onhan se ikävä tosiasia että tuo reilu 10 cm titaania selässä eli lähes koko lannerangan verran rajoittaa ikävästi elämää eikä varmaan ratsastaessakaan ole varsinaisesti eduksi. Varsinaisesti kipeä selkä ei ole enää, vihlaisee toki jotkut huonosti suunnitellut äkkiliikkeet, mutta muut ikävät tuntemukset johtuvat luultavasti vain täydellisestä lihasten puuttumisesta, tähän asti kun en saanut tehdä mitään selkää rasittavaa. Nyt sitten pikkuhiljaa kuntoutetaan fysioterapiassa ja pitäisi kai uimaankin mennä vaikka se on niitä harvoja liikuntamuotoja joista en tykkää yhtään, pääasiassa siksi että palelen aina ihan kuolettavasti oli vesi kuinka lämmintä hyvänsä.

Näiden selkään liittyvien miljoonien kontrollien ja tutkimusten yhteydessä löytyi myös vakava kilpirauhasen vajaatoiminta, että nyt kun selän takia ei tarvitse enää jatkuvasti lääkärissä ravata, tuli onneksi toinen syy siellä kulkea. Siltä osin on vielä tutkimukset edessä ja sen jälkeen lääkityksen kohdalleen saaminen käsittääkseni vaatii myös, noh, jonkin verran lääkärissä kulkemista. Mutta omalääkärini totesi että "nythän teillä on aikaa käydä täällä kun ette niiden tallihommien parissa touhua" ja teki samantien kokonaisvaltaisen lääkärintarkastuksen, siitä tuli onneksi sentään puhtaat paperit lievää anemiaa lukuunottamatta, kaikki muut arvot olivat niin kertakaikkiaan loistavia että lääkäri ei meinannut lakata sitä ihmettelemästä. Kyllähän se tätä sairauslomailua piristää kun tietää virallisesti olevansa muuten ihan erinomaisen terve.

Niin hevosia. Olen niin tottunut viime aikoina puhumaan näistä sairauksistani kun kaikki keskustelevat kanssani vain niistä... Varsoja on syntynyt, ööh, koko joukko. Enpä nyt osaa edes sanoa paljonko mutta suurin osa kuitenkin, pari on vielä tulossa. Kaikki synnytykset on menneet tähän asti hyvin ja kaikki varsat on olleet terveitä.

Viikonloppuna on tammanäyttely ja tammatesti, sinne koitan kömpiä muutaman kuvan ottamaan koska yksi meidän suomalaishevosistakin on paikalla. Ainakin ellei nyt aivan kaatamalla sada vettä.

Toukokuun huutokauppakin oli ja meni, siellä oli meiltä koko joukko hevosia, tosin ei yhtään omaa. Suurin osa saman omistajan ja kaikki löysivät ihan ok hintaan uudet kodit.

Consens ja Antero... No ne lomailevat. Tosin heitä ei ole tehty lomailuun, he eivät oikein viihdy 24/7 laitumella. Toisaalta hassua koska ovat kuitenkin tottuneet olemaan ympäri vuoden melkeinpä puolet vuorokaudesta laitumella, talvella päivät ja kesällä yöt. Mutta kai hevonen on tapojensa orja, ja nuo ovat myös tottuneet siihen että ne haetaan joka päivä talliin. Ensin ne olivat hiukan kauempana pihasta laitumella ja kävelivät siellä aamusta iltaan ja luultavasti myös illasta aamuun isoa ympyrää peräkkäin, niin että peltoon tuli kunnon kavioura. :D Nyt kun siellä ei enää ollut syötävää ovat siirtyneet tallin taakse laitumelle ja siellä ovat rauhallisemmin mutta seisovat kuitenkin suurimman osan aikaa portilla. En nyt kuitenkaan ala niitä sisälle hakemaan koska ei niille ole tässä mitään tekemistä, Consensin vararatsastaja lopetti jo ennen minun onnettomuutta kun Consens säikähti sikoja (myönnetään että sen reaktiot ovat joskus hiukan ylimitoitettuja) ja miehellä ei ole aikaa sitä ratsastaa. Anterolla nyt ei tarvitsekaan, se kyllä ehtii vielä elämässään kiertää kenttää ympäri. Pojat saavat nyt luvan viihtyä laitumella niin kauan että tulen Suomen-lomalta heinäkuun lopussa, ja sitten pikkuhiljaa aloitellaan kunnon kohotusta ja taitojen mieleen muistuttelua ja kun siltä näyttää niin kokeilen onnistuu ratsastus tällä selällä vai pitääkö odottaa ensi kevääseen jolloin raudat otetaan pois. Toivottavasti ei.







Tässä vähän poikien viime aikojen tunnelmia. Ja alhaalla pari vanhempaa kuvaa, en nyt muista olivatko ne jo täällä kun tuli hetki tuota taukoa pidettyä...




torstai 31. maaliskuuta 2016

Auts

Tästä tulee lyhyempi postaus koska sairaalan verkko ei salli bloggeria joten voin kirjoittaa vain kännykällä sen omalla nettiyhteydellä.


Niin tosiaan, niin kovasti kuin kevättä odotinkin, on sen osalta suunnitelmat nyt vähän muuttuneet. Putosin viime viikolla Consensin selästä, yhdestä selkänikamasta murtui pala irti ja toiseen tuli pieni murtuma, lisäksi yksi nikama meni vähän vinoon. Positiiviseksi tässä osoittautuikin se, että tuo varsinainen murtuma oli niin paha että se oli pakko leikata. Nyt on alaselkä ruuvattu kasaan ja voin taas pikkuhiljaa lähteä liikkelle, pääsen pian kotiin ja pystyn elämään suht normaalisti heti. Yleensä nikamamurtumia ei leikata jolloin koko luutumisaika 6-8 viikkoa on oltava paikallaan, kaveripiirissä useampi henkilö on ollut tämän takia 2kk sairaalassa täysin vuodelevossa.


Itsellä on nyt ratsastuskielto sen pari kuukautta ja muukin urheilu on tauolla, mutta luojan kiitos voin muuten olla ihan normaalisti. Nyt olen vielä melkoisessa kipulääkepöllyssä joten saa nähdä kuinka hyvin elo sujuu kun pillerit vähenee.


No se siitä. Huutokauppa sujui meidän tallin hevosten osalta ihan kivasti, olisin kovasti halunnut mennä paikan päälle mutta minkäs teet. Tuleehan noiya uusia. Anterosta on vielä yksi ratsastuskuva jonka laitan tähän postaukseen kun pääsen kunnon yhteyden päähän. Me nyt sitten vähän lomaillaan, hepat ja minä.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

...ja odottelua

Nyt alkaa kai PIKKU hiljaa hiukan lämpenemään. Ei haittaisi vaikka vähän nopeamminkin lämpenisi. :P Tänään vietin ensimmäisen kokonaisen tallipäivän ilman toppatakkia, mikä tosin saattoi johtua myös hiukan siitäkin, että oli aika tavalla tekemistä.

Mies vei eilen loputkin hevoset Verdeniin, tosin siltä keikalta tuli takaisinpäin kaksi uutta, eli lopputulema oli vain niukasti positiivinen noin työmäärän vähenemisen kannalta. Hevoset olivat kuitenkin kotiutuneet jo ihan hyvin ja tänään oli ensimmäinen treenipäivä. Olen jopa ihan vakavissani suunnitellut että menisin katsomaan huutokauppaa, normaalisti en ikinä jaksa niissä käydä mutta nyt on niin monta tuttua kivaa hevosta että melkein olisi kai pakko.

Olimme sunnuntaina koko perheen voimin "juoksukilpailussa", Cellen vuotuisessa Wasa-Lauf-tapahtumassa. Lapset sinne siis halusivat kun luokkakavereita oli menossa ja minä hölkkäsin kannatuksen vuoksi koulun puolesta mukana. Oli ihan mukavaa mutta jälleen kerran, ihan liian kylmä... Päästiin kuitenkin jäätymättä maaliin.

Kesää kohti mennessä alkaa viikonlopuille tulla vähän koiramaista ohjelmaakin, saa nähdä kuinka kaikkien aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Olemme alkaneet taas käydä lasten kanssa suomi-koulussa joka on joka toinen lauantai. Ihan jopa yllättävän mukavaa poiketa "Suomi-kuplassa". Suomikoulu on siis suomalaisille lapsille tarkoitettu jossa ylläpidetään suomen kieltä erilaisilla ikätasoon ja kielitaitoon liittyvillä tehtävillä. Meidän lapset ei tietenkään puhu suomea läheskään niin kuin Suomesta muuttaneiden perheiden lapset mutta ymmärtävät suht hyvin kuitenkin ja tykkäävät tuolla käydä. Ja tekee varmaan kaikille ihan hyvää joskus hyvällä syyllä poistua kotoakin. Itse käyn toki joka viikko myös koirien kanssa treeneissä ja vielä ratsastajajumpassakin, eli harrastuskalenteri alkaa olla melko täynnä.


Noiden "omien" (Consens ei toki ole minun oma) hevosten kanssa puuhaileminen on myös harrastus ja siihen on sitten sen mukaisesti aikaa. Nyt kun päivät alkavat pidentyä niin että illallakin jaksaa vähän jotain touhuta on tekeminen mielekkäämpää. Anteron kanssa ollaan edetty hyvin hitaasti, ja kyllähän sitä osa täällä ainakin selän takana ihmettelee, eikö se sen hevonen vieläkään osaa mitään, eikö ne sellaiset hevoset opikaan tuon kummemmin vai miksi se ei tee mitään. :P No kuten olen täällä (ja livenäkin, tosin silloin kohtaa vähänlaisesti ymmärrystä) jo selittänytkin, meillä ei ole mihinkään kiire ja se on ihan eri asia, koulutanko hevosesta itselleni pitkäikäistä ja tervettä harrasteratsua vai jonkun toisen piikkiin näyttävää hevosta joka pitää saada äkkiä myytyä. Kyllä, Antero voisi ihan varmasti olla jo paljon pidemmälläkin, mutta eipä me silti sen kummempaa tehtäsi kuin kierrettäisiin kenttää tai maneesia ympäri, jos se nyt sitten näyttäisikin vähän paremmalta.

Olen ratsastanut nyt noin kerran viikossa, enemmän pitäisi kyllä ehtiä että tapahtuisi edes pikkuhiljaa kehitystä sillä saralla, mutta en viitsi sitten ratsastaa ollenkaan jos on kiire tai huono päivä. Ei se kuitenkaan ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Laukka on vielä ihan lapsenkengissä, eli siinä ei ole vielä mitään muuta vaihdetta kuin täysillä. Siksi koitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kehittää tasapainoa, lihaksia ja kehinhallintaa niin pääsisi sitä sitten mielekkäästi työstämään.


Olen tehnyt nyt Anteron kanssa enemmän erilaisia maastakäsin juttuja, se on kyllä äärettömän nopea oppimaan, sen kanssa on hauska tehdä kaikenlaista. Juoksuttamisessa olen nyt pikkuhiljaa siirtynyt kokonaan pois apuohjista, kun olen viime vuosina aika paljon erinäistä kirjallisuutta lukenut ja melko vakuuttunut siitä, ettei se "perinteinen" juoksutustapa välttämättä ole pitkällä tähtäimellä hevosen kehityksen kannalta optimaalisin. Yhä olen sitä mieltä, että nuoren, ratsastamattoman hevosen kanssa on helppo opetella kuolaintuntumaa sivuohjien avulla juoksuttaessa. Mutta aikuinen hevonen ei ehkä apuohjien kanssa juokse parhaalla mahdollisella tavalla.



Anteron kanssa juoksuttaminen on vielä varsin alkutekijöissä ja suurimman osan aikaa se hakee tasapainoa kaulalla. Ero apuohjiin on kuitenkin siinä, että niiden kanssa se toki laittaa pään alas, kun ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa, mutta juoksee koko ajan yhtä kovaa ja vauhti lähinnä lisääntyy kun homma etenee. Ideana olisi kuitenkin etsiä tahtia ja rentoutta, eikä kovassa vauhdissa voi olla kovin rento koska se eteneminenkin vaatii silloin paljon lihasjännitettä. Kapsonin kanssa vauhti hidastuu ja tahti pysyy tasaisena varsin pian, ja tässä on tapahtunut niin runsaasti edistymistä muutaman juoksutuskerran aikana, että uskoisin Anteron pystyvän pienen lisäharjoittelun jälkeen kulkemaan ainakin ravissa pidemmänkin aikaa tasapainossa ja selkää käyttäen.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kevään odottelua

Huoh, maaliskuussa on yleensä jo lupa odottaa muutakin kuin miinusasteita ja lumisadetta. Olenkohan jo maininnut etten ole oikein talvi-ihmisiä...? Helmikuun loppupuolella satoi joka päivä aamusta iltaan ja illasta aamuun niin, että kaikki laitumet olivat jälleen kerran veden varassa. Vesi on nyt onneksi taas laskeutunut, sen sijaan on ollut monta päivää pakkasta ja tänään kun ei ollut enää pakkasta satoi sitten räntää. Lisäksi meitä kiusaa täällä joku sitkeä tauti, anoppi on ollut yli viikon jo toimintakyvytön flunssan takia ja ravannut lääkärissäkin mutta mitään erityistä normiflunssan lisäksi ei ole löytynyt. Lapset olivat kaikki päivän-pari kuumeessa ja itsellä on myös ollut jo viikon välillä vähän kuumetta, välillä ei ollenkaan ja pari päivää oli ihan reippaastikin. Eikä varsinaisesti parannusta ole vielä näkyvissä.

Tallissakin on tapahtunut siinä määrin että tällä viikolla ei ole ehtinyt olla vielä yhtään normaalia päivää työstää hevosia. Maanantaina hannoverliiton valintakomitea poikkesi jälleen meillä tekemässä yksityisen valintatilaisuuden, huvitti että pitivät sitä ennen naapurissa valtionsiittolassa virallisen valinnan josta hyväksyivät neljä hevosta ja meiltä kaikki esitetyt 11. Voimme kai kohta perustaa tänne ko. firman sivutoimipisteen. Eilen liiton eläinlääkäri kävi kuvaamassa kaikki valitut hevoset mihin menikin melkein koko päivä, ja tänään oli kengityspäivä. Kengittäminen kun on meillä sellainen sosiaalinen tapahtuma johon kuluu myös yksi työpäivä, kengittäjä on kova juoruamaan ja tarvitsee yhden apulaisen oikeasti auttamaan sekä muutaman joiden kanssa rupatella.

Maaliskuun huutokaupan katalogi julkaistiin, meiltähän on sielläkin koko joukko hevosia. Kaksi eli kouluhevoset ovat jo paikan päällä, estehevoset menevät sitten kun miehenkin huutokauppapesti alkaa, kuun puolessa välissä.

Tässä pari "meidän" hepoa, yhtään omaa ei olekaan nyt mukana:





Nämä on kaikki ihan rehellisesti sanoen tosi fiksuja, yhteistyöhaluisia ja hyvätapaisia hevosia joille toivottavasti löytyy mukavat kodit. Lahjoiltaan kukaan ei varmaan ole tuleva maailmantähti mutta eipä sitä ole ihan jokainen ratsastajakaan. Mieheni, jolla on kuitenkin jonkin verran estehevosilmää ja -kokemusta on täysin vakuuttunut Salvatoren taidoista. Se on hiukan sellainen ujostelija joka ei välttämättä esitä Verdenin aikana vielä ihan omaa itseään mutta se on todella lahjakas ja yritteliäs nuori mies, ja sieväkin.

No glamuurista takaisin mutapellolle, olen itsekin ehtinyt hiukan ratsastella, joskin puolikuntoisena niin että happi meinasi loppua ja heikotti joka kurvissa. Consens alka hitaaaasti toipua possujärkytyksestään. Possut ovat muuttaneet muualle, ne muuttavat kokonaan pois mutta nyt ne ovat vasta eri paikassa kunnes uusi omistaja saa niiden kodin valmiiksi. Consens suostuu jo menemään maneesiin vaikka se saakiin possupäädyssä yhä rytmihäiriöitä ja pakenee sieltä ajatusta nopeammin jos vaikka katto narahtaa tai varpunen sanoo piip. Mutta toisessa päädyssä se on ajoittain jo oma itsensä. Ehkä se joskus vielä toipuu... Sillä on myös keväinen look kun uusi karsinanaapuri pisteli sen otsatukan välipalaksi...

Anteroa ei paljon possut tai muutkaan stressaa. Ratsastin viime viikolla kerran ennen kuin kunto petti ja tällä viikolla tänään, saa nähdä onnistuuko vielä toinen kerta. Noin edistymisen kannalta olisi toki kiva jos pääsisi selkään useammin kuin kerran viikossa tai kahdessa, mutta eipä meillä nyt toisaalta ole niin kiirettä. Antero etenee ratsastaessa aika reippaasti mikä hämmästyttää kaikkia (harvoja ja valittuja) jotka ovat tätä spektaakkelia olleet todistamassa, se kun on muuten varsin leppoisa. Heille kun suomenhevosen työmoraali ja vuosikymmenten ravijalostuksen tuoma eteenpäinpyrkimys ei ole ihan selvillä, koska sana "kylmäverinen" antaa odottaa pystyynkuollutta karvakasaa. Etenkin laukassa Antero pistelee ratsastajan kanssa aika haipakkaa, aluksi sitä vähän jännitti eteneminen ratsastaja selässä mutta nyt se on todennut, että eihän tyyppi selässä menoa haittaa, Antero kun toki juoksee myös vapaana maneesissa aika kovaa. Tänään meidän valtionsiittolan mies katseli menoa silmät pyöreinä (hänellekin Antero on toki ensikosketus suomenhevoseen ja hän on koko ajan olettanut ettei Anterosta oikein ole muuhun kuin vetämään kärryjä, sitä ne siittolan kylmäverisetkin tekevät) ja totesi että "kylläpä se menee kovaa, kai se joskus pysähtyy?" Hän oli hyvin vaikuttunut kun Antero pysähtyy niille jalansijoilleen kun sille sanoo "prr". :D


torstai 18. helmikuuta 2016

Paluu arkeen

Kävin Suomessa ihan vain lomailemassa nuorimman lapsen sekä koiran kanssa. Ei ollut mitään ohjelmaa, tai koiran kanssa osallistuttiin yhdelle kurssille. Muuten vain otettiin rauhallisesti, täällä kotona kun ei oikein levätä ehdi. Kaverin kanssa käytiin katsomassa Apassionataa, tykkäsin kyllä ja oli ylipäätään mukava reissu.

Kotona olen nyt ollut viikon ja tässä on toki ehtinyt jo ihan normaalirytmiin. Meidän reissun aikana tänne muutti kolme possua, siitä oli siis jo aiemmin puhetta vaikka me vähän vastustimme, kun olen kuullut usein sanottavan ettei hevosten ja sikojen yhteiselo oikein onnistu. Possut ovat mieheni veljen tyttöystävän, joka on kyllä itsekin hevosihminen mutta hänellä ei ole tässä meidän tallissa hevosia. Ja no niin, eihän ne oikein taida sopia yhteen. Melkein kaikki hevoset pelkäävät niitä, ottaen huomioon että hevoset eivät niitä edes näe, mutta koska ne asuvat maneesin takana niin ovat joskus kuulleet ja pelkäävät myös niiden hajua. Yksikään hevonen ei mene siihen maneesin nurkkaan jonka takana possut asuvat. Consens ei mene edes maneesiin... :D Se on muutenkin koko ajan ihan hermona ja matkalla laitumelle se esittää valikoiman korkean koulun liikkeitä. Olen nyt edennyt pikkuhiljaa koska eipä meillä toki ole tässä kiirettä mihinkään ja Consens on aika stressiherkkä. Se ei siis normaalisti pienistä hätkähdä mutta sitten kun se hätkähtää niin se on viikkokausia ihan sekaisin. Itsekään en ylipäätään niin tykkää maneesissa ratsastaa mutta ulkokenttä ei ole vielä ratsastuskunnossa, joten olen tässä pikkuhiljaa edetessä samalla toivonut, että tulisi joskus vähän lämpimämpää sekä kuivaa niin, että voisi ratsastaa kunnolla ulkona.

Antero ei tunnu possuista pahemmin ahdistuvan, kyllä se vähän pörisee ohi mennessä mutta unohtaa koko jutun saman tien kun ollaan ohi päästy. Se on lomaillut muuten vain, ensin tuon minun reissuni takia ja nyt se sai tänään rokotukset joten lomailu jatkuu vielä hetken (meillä kaikki hevoset on pakko rokottaa siitostammojen takia). Antero oli jostain syystä saanut pahasti riviä takajalkoihin kun olin poissa, ennen ei ole ollut sellaista vaivaa mutta se näyttäisi nyt olevan paranemaan päin.

Itse aloitin taas ratsastajajumpan vaikka en tällä hetkellä ratsastakaan, kyllä huomasi että tuli pidettyä vuoden tauko jumpasta..."Jumppa" kuulostaa kevyeltä mutta on erittäin tehokasta, sitä pitää ratsastusfysioterapeutti ja siellä käy myös valtionsiittolan ratsuttajia ja arvokilpailuratsastajia, eli se ei ole vain hevoshulluille tädeille. Jumpan jälkeisenä päivänä (kuten tänään) sitä vain miettii miksi ihmeessä menee tuollaiseen kidutukseen ja vieläpä maksaa siitä. :P Mutta kai se on uskottava että tästä on jotain hyötyä pidemmän päälle, noin normaalielämässä vaikka hyötyliikuntaa tuleekin niin kyllähän sitä pyrkii olemaan rasittumatta enempää kuin on pakko.

Muuten päivät kuluvatkin varsin joutuisasti, talli on täynnä, ja siis todella aivan täynnä. Seuraavaan hannoverhuutokauppaan menee meiltä yhteensä kahdeksan! hevosta (meillä järjestetään nykyään ihan oma yksityinen valintatilaisuuskin, oikeastaan valintakomitea käy tuossa naapurissa valtionsiittolan oritestitilalla, mutta ovat sitten käyneet samalla reissulla meillä niin ettei ole tarvinnut puolta tallillista sinne kuskata). Videot niistä on jo tehty ja ne tulevat hannoverliiton nettisivuille ensi viikolla. Mukana on pelkästään meiltä myös kaksi suomalaisomistajien hevosta. Hevoset lähtevät viikon päästä Verdeniin valmisteltavaksi ja sitten tulee hiukan väljempää taas talliinkin.

Nyt ei ole oikein edes kuvia mutta eiköhän niitä taas jatkossa ilmesty... On niin ankean harmaa sääkin, odottelen kyllä kovasti jo kevättä, kesää ja lämpöä.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Talvi!

Huh, meillä on ihan kunnon talvi useamman vuoden tauon jälkeen. Itse en ole oikein kylmän kelin ystävä mutta nyt kun ei tuule on ihan siedettävää. Pakkasta on ollut aamuisin -10 ja lunta aika paljon meikäläisittäin, ja nyt kun pakkasta on ollut useamman päivän, ei lumikaan ole läpimärkää sohjoa.

Hevosten kanssa tämä on toki vähän hankalaa, meillä ei luonnollisesti ole hevosilla sellaisia kenkiä joihin saisi hokkeja joten kengällisten kanssa saa olla aika tarkkana. Antero mennä lompsii ihan tyytyväisenä, sillä ei toki kenkiä vielä ole.


Muuten Antero on ottanut kevyemmin. Ollaan vähän juoksutettu ja irtohypätty. Lähden huomenna Suomeen ja Anterolle tulee kolme viikkoa ihan täys laidunlomailua, aloitellaan sitten taas pikkuhiljaa ja kun kunto on vähän kohonnut ja ehkä myös kenttä ratsastuskunnossa, jatkuu ratsutreenikin vähän tavoitteellisemmin.

Consens on varsin hyvällä mallilla, yleensä se on kylmään vuodenaikaan aika jäykkä ja vähän hankala mutta nyt se on ollut ihan tyytyväinen. Erään kaverin tytär on alkanut myös ratsastamaan sillä joten joutuu hommiin hiukan säännöllisemmin, mikä ei varmasti ole haitaksi sekään.

Nuoriso-osastolla on ollut hiljaisempaa, yksi lähti muualle jatkokoulutukseen ja myyntiin ja pari ihan vihreää on tullut tilalle. Yksi pitkällä sairaslomalla ollut tuli eilen ja aloittelee nyt ihan hissukseen taas hommia. Kevään huutokauppoihin meillä on useampia ehdokkaita, saa nähdä otetaanko kaikki ja kuka mihinkin.

Tänä yönä syntyi ensimmäinen varsakin. Pikkuisen yllättäen, meillä on siis hälytysjärjestelmä niin että joku on aina paikalla auttamassa, mutta tähän tammaan hälytintä ei jostain syystä oltu vielä asennettu. Kyseessä oli Consensin sisarpuoli samasta emästä, anopin kasvatti ja sen toinen varsa. Joka tapauksessa tamma oli ilmeisesti varsonut jaloitteluaitauksessa niin että varsa oli kierähtänyt aidan alta tarhan ulkopuolelle... Eihän se sieltä toki mitenkään pois pääse, mutta pystyyn oli kuitenkin päässyt ihan omin avuin. Voin sanoa että olin kyllä kerralla hereillä, kun aamukuudelta menin koiria pissattamaan ja takapihalla seisoi hyvin eksyneen näköinen pikkuvarsa. :D Varsa oli ihan kunnossa ja hyvin terhakka, luulisi kasvavan kestävä hevonen kun elämänsä on aloittanut -12 asteen pakkasessa ypöyksin. On meillä ennenkin käynyt virhearvioita niin että tammat ovat synnyttäneet yksin, mutta tähän asti ne ovat olleet laidunkaudella vähän kesäisemmissä olosuhteissa. Äiti ja lapsi joka tapauksessa toipuivat alkuhämmennyksestä nopeasti ja muuttivat sitten jälkikäteen varsomiskarsinaan.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2016

Siinähän ehti sitten vuosikin vaihtua... Itselläni oli vähän työkiireitä (tai lähinnä harrastus se on, käännän välillä tekstejä kun tulee kivoja tarjouksia, tämä oli vähän työläämpi kuin alun perin ajattelin) joten en ehtinyt blogia miettiä ollenkaan. Toisaalta en samasta syystä ehtinyt hevostenkaan kanssa niin touhuta. Siihen on tosin toinenkin syy, nimittäin maneesiin tuli vihdoin, muutaman vuoden odottelun jälkeen uusi pohja. :) Sen takia maneesi oli vajaan pari viikkoa pois käytöstä mikä hieman hankaloittaa tekemisiä, meillä kun ei voi tällä hetkellä ratsastaa missään muualla ja nuo miehet sitten juoksuttivat aamusta iltaan nuoria hevosiaan niin ettei sinnekään oikein mihinkään väliin sopinut. Mutta nyt on kyllä maneesissa erinomaiset olosuhteet. Itse ratsastan tosin mieluiten ulkona mutta kuitenkin vain silloin kun pohja on siellä sellainen että siitä selviää hengissä. Sääoloista riippuen maaliskuussakin on joskus voinut ihan hyvin ratsastaa nurmikentällä, toivotaan parasta.

Messut sujui ihan leppoisasti, ei ollut niin paljon hommia kuin viimeksi ja oli mukavaa seuraakin. Koiranäyttelyn jätin väliin koska onnistuin kuitenkin jotenkin sieltä saamaan flunssan ja olisi pitänyt aamuneljältä lähteä ajamaan, ei jotenkin yksi mahdollinen ruusuke tuntunut sitten niin tärkeältä.



Joulu sujui ihan rauhallisesti ja olin ollut oikein kiltistikin kai. Joulupäivänä ratsastin Anterolla ensimmäistä kertaa uudella maneesinpohjalla.



Kuvassa nyt tosin ei maneesi näy kuin ulkopuolelta. Muuten ollaan edetty Anteron kanssa ihan rauhallisesti, joulupäivän jälkeen seuraavan kerran ratsastin tänään, välissä ollaan juoksutettu pari kertaa. Ei siis kannata odottaa mitään huikeaa edistymistä koska ihan tarkoituksella en joka päivä siellä selässä keiku. Eipä meillä ole mihinkään kiirettä ja olen tutustunut niin moneen hevoseen jolta on heti nuorena selkä rikottu luultavasti liiallisella ratsastamisella (vaikka eihän sitä syytä jälkikäteen kukaan varmaksi voi sanoa) että sekin vähän jarruttaa. Koitetaan nyt vähän hankkia selkään lihaksia ennen kuin enemmän ratsastetaan, nyt meidän ratsastukset on vain lyhyitä pyrähydyksiä joissa palautetaan mieleen miten homma hoitui. Antero on tosin jälleen oppinut kaikki hommat hyvin nopeasti joten ihan mukavasti se treenimäärään nähden silti menee.


Lapsetkin saivat joulukorttikuvaan poseerata ponin kanssa.

Reilun parin viikon päästä lähdenkin Suomeen vähän lomailemaan ja koiraa treenaamaan, Antero ja varmaan Consenskin saavat kolmisen viikkoa ihan kokonaan lepoa ja pitää sitten katsella millaiset säät on tulossa, voi olla että Antero voi sitten lomailla enemmänkin siihen saakka että ulkona ratsastaminen sujuu.

Uudenvuodenyö tai oikeastaan pari päivää sitä ennen ja sen jälkeen on aina vähän jänniä aikoja, hevosia ei oikein voi pitää ulkona kuin ihan tuossa pihassa koska aina löytyy vatipäitä jotka heittelevät niitä raketeilla. Aattona meillä on aina melkoinen meteli koska koko naapurusto ampuu vissiin vuoden palkkansa tuossa tallin takana. Antero oli ylläri ylläri melkein ainoa hevonen jota ei pelottanut. Sitä vain hämmästytti sen molempien karsinanaapurien riehuminen. Consenskaan ei jostain syystä raketteja niin pelkää, kyllä sillä taas oli maha löysällä mutta muuten se on jo palautunut omaksi itsekseen. Joihinkin asioihin kun se reagoi aika voimakkaasti, ensimmäisen kilpailunsa jälkeen sai ähkyn joka piti leikata kahteen kertaan ja myöskin jokasyksyisen kyläjuhlan ja siihen liittyvän kulkueen (ihmisiä ja torvensoittoa, ei nyt mitään kaamean järisyttävää) aikana se pitää teljetä vahvojen ovien taakse ja seuraavaan kahteen viikkoon ei tarvitse kuvitella ratsastavansa koska se räjähtää taivaan tuuliin jos näkee varpusen. Vähän erikoinen luonne hänkin jossain tapauksissa.

Tänään satoi sitten ihan luntakin, toivottavasti sitä ei kovin kauaa olisi... En ole oikein talven ystävä ja lumi täällä meidän oloissa on erityisen ärsyttävää. Viime talvena ei tullut kertaakaan. Suomessa lumi on vielä ihan ok mutta täällä kun se on vain irtonaisena maan päällä niin se on kovin liukasta ja kastelee kaikki paikat, eikä meillä tietenkään ole hevosilla mitään hokkeja niin sellaisten tarhaaminen joilla on kengät on hieman hankalaa. Koirat kyllä tykkäsi mutta edes meidän lapset ei niin lumesta jaksa innostua.