Talvi!

Huh, meillä on ihan kunnon talvi useamman vuoden tauon jälkeen. Itse en ole oikein kylmän kelin ystävä mutta nyt kun ei tuule on ihan siedettävää. Pakkasta on ollut aamuisin -10 ja lunta aika paljon meikäläisittäin, ja nyt kun pakkasta on ollut useamman päivän, ei lumikaan ole läpimärkää sohjoa.

Hevosten kanssa tämä on toki vähän hankalaa, meillä ei luonnollisesti ole hevosilla sellaisia kenkiä joihin saisi hokkeja joten kengällisten kanssa saa olla aika tarkkana. Antero mennä lompsii ihan tyytyväisenä, sillä ei toki kenkiä vielä ole.

Muuten Antero on ottanut kevyemmin. Ollaan vähän juoksutettu ja irtohypätty. Lähden huomenna Suomeen ja Anterolle tulee kolme viikkoa ihan täys laidunlomailua, aloitellaan sitten taas pikkuhiljaa ja kun kunto on vähän kohonnut ja ehkä myös kenttä ratsastuskunnossa, jatkuu ratsutreenikin vähän tavoitteellisemmin.

Consens on varsin hyvällä mallilla, yleensä se on kylmään vuodenaikaan aika jäykkä ja vähän hankala mutta nyt se on ollut ihan tyytyväinen. Erään kaverin tytär on alkanut myös ratsastamaan sillä joten joutuu hommiin hiukan säännöllisemmin, mikä ei varmasti ole haitaksi sekään.

Nuoriso-osastolla on ollut hiljaisempaa, yksi lähti muualle jatkokoulutukseen ja myyntiin ja pari ihan vihreää on tullut tilalle. Yksi pitkällä sairaslomalla ollut tuli eilen ja aloittelee nyt ihan hissukseen taas hommia. Kevään huutokauppoihin meillä on useampia ehdokkaita, saa nähdä otetaanko kaikki ja kuka mihinkin.

Tänä yönä syntyi ensimmäinen varsakin. Pikkuisen yllättäen, meillä on siis hälytysjärjestelmä niin että joku on aina paikalla auttamassa, mutta tähän tammaan hälytintä ei jostain syystä oltu vielä asennettu. Kyseessä oli Consensin sisarpuoli samasta emästä, anopin kasvatti ja sen toinen varsa. Joka tapauksessa tamma oli ilmeisesti varsonut jaloitteluaitauksessa niin että varsa oli kierähtänyt aidan alta tarhan ulkopuolelle... Eihän se sieltä toki mitenkään pois pääse, mutta pystyyn oli kuitenkin päässyt ihan omin avuin. Voin sanoa että olin kyllä kerralla hereillä, kun aamukuudelta menin koiria pissattamaan ja takapihalla seisoi hyvin eksyneen näköinen pikkuvarsa. :D Varsa oli ihan kunnossa ja hyvin terhakka, luulisi kasvavan kestävä hevonen kun elämänsä on aloittanut -12 asteen pakkasessa ypöyksin. On meillä ennenkin käynyt virhearvioita niin että tammat ovat synnyttäneet yksin, mutta tähän asti ne ovat olleet laidunkaudella vähän kesäisemmissä olosuhteissa. Äiti ja lapsi joka tapauksessa toipuivat alkuhämmennyksestä nopeasti ja muuttivat sitten jälkikäteen varsomiskarsinaan.

2016

Siinähän ehti sitten vuosikin vaihtua... Itselläni oli vähän työkiireitä (tai lähinnä harrastus se on, käännän välillä tekstejä kun tulee kivoja tarjouksia, tämä oli vähän työläämpi kuin alun perin ajattelin) joten en ehtinyt blogia miettiä ollenkaan. Toisaalta en samasta syystä ehtinyt hevostenkaan kanssa niin touhuta. Siihen on tosin toinenkin syy, nimittäin maneesiin tuli vihdoin, muutaman vuoden odottelun jälkeen uusi pohja. :) Sen takia maneesi oli vajaan pari viikkoa pois käytöstä mikä hieman hankaloittaa tekemisiä, meillä kun ei voi tällä hetkellä ratsastaa missään muualla ja nuo miehet sitten juoksuttivat aamusta iltaan nuoria hevosiaan niin ettei sinnekään oikein mihinkään väliin sopinut. Mutta nyt on kyllä maneesissa erinomaiset olosuhteet. Itse ratsastan tosin mieluiten ulkona mutta kuitenkin vain silloin kun pohja on siellä sellainen että siitä selviää hengissä. Sääoloista riippuen maaliskuussakin on joskus voinut ihan hyvin ratsastaa nurmikentällä, toivotaan parasta.

Messut sujui ihan leppoisasti, ei ollut niin paljon hommia kuin viimeksi ja oli mukavaa seuraakin. Koiranäyttelyn jätin väliin koska onnistuin kuitenkin jotenkin sieltä saamaan flunssan ja olisi pitänyt aamuneljältä lähteä ajamaan, ei jotenkin yksi mahdollinen ruusuke tuntunut sitten niin tärkeältä.

Joulu sujui ihan rauhallisesti ja olin ollut oikein kiltistikin kai. Joulupäivänä ratsastin Anterolla ensimmäistä kertaa uudella maneesinpohjalla.

Kuvassa nyt tosin ei maneesi näy kuin ulkopuolelta. Muuten ollaan edetty Anteron kanssa ihan rauhallisesti, joulupäivän jälkeen seuraavan kerran ratsastin tänään, välissä ollaan juoksutettu pari kertaa. Ei siis kannata odottaa mitään huikeaa edistymistä koska ihan tarkoituksella en joka päivä siellä selässä keiku. Eipä meillä ole mihinkään kiirettä ja olen tutustunut niin moneen hevoseen jolta on heti nuorena selkä rikottu luultavasti liiallisella ratsastamisella (vaikka eihän sitä syytä jälkikäteen kukaan varmaksi voi sanoa) että sekin vähän jarruttaa. Koitetaan nyt vähän hankkia selkään lihaksia ennen kuin enemmän ratsastetaan, nyt meidän ratsastukset on vain lyhyitä pyrähydyksiä joissa palautetaan mieleen miten homma hoitui. Antero on tosin jälleen oppinut kaikki hommat hyvin nopeasti joten ihan mukavasti se treenimäärään nähden silti menee.

Lapsetkin saivat joulukorttikuvaan poseerata ponin kanssa.

Reilun parin viikon päästä lähdenkin Suomeen vähän lomailemaan ja koiraa treenaamaan, Antero ja varmaan Consenskin saavat kolmisen viikkoa ihan kokonaan lepoa ja pitää sitten katsella millaiset säät on tulossa, voi olla että Antero voi sitten lomailla enemmänkin siihen saakka että ulkona ratsastaminen sujuu.

Uudenvuodenyö tai oikeastaan pari päivää sitä ennen ja sen jälkeen on aina vähän jänniä aikoja, hevosia ei oikein voi pitää ulkona kuin ihan tuossa pihassa koska aina löytyy vatipäitä jotka heittelevät niitä raketeilla. Aattona meillä on aina melkoinen meteli koska koko naapurusto ampuu vissiin vuoden palkkansa tuossa tallin takana. Antero oli ylläri ylläri melkein ainoa hevonen jota ei pelottanut. Sitä vain hämmästytti sen molempien karsinanaapurien riehuminen. Consenskaan ei jostain syystä raketteja niin pelkää, kyllä sillä taas oli maha löysällä mutta muuten se on jo palautunut omaksi itsekseen. Joihinkin asioihin kun se reagoi aika voimakkaasti, ensimmäisen kilpailunsa jälkeen sai ähkyn joka piti leikata kahteen kertaan ja myöskin jokasyksyisen kyläjuhlan ja siihen liittyvän kulkueen (ihmisiä ja torvensoittoa, ei nyt mitään kaamean järisyttävää) aikana se pitää teljetä vahvojen ovien taakse ja seuraavaan kahteen viikkoon ei tarvitse kuvitella ratsastavansa koska se räjähtää taivaan tuuliin jos näkee varpusen. Vähän erikoinen luonne hänkin jossain tapauksissa.

Tänään satoi sitten ihan luntakin, toivottavasti sitä ei kovin kauaa olisi... En ole oikein talven ystävä ja lumi täällä meidän oloissa on erityisen ärsyttävää. Viime talvena ei tullut kertaakaan. Suomessa lumi on vielä ihan ok mutta täällä kun se on vain irtonaisena maan päällä niin se on kovin liukasta ja kastelee kaikki paikat, eikä meillä tietenkään ole hevosilla mitään hokkeja niin sellaisten tarhaaminen joilla on kengät on hieman hankalaa. Koirat kyllä tykkäsi mutta edes meidän lapset ei niin lumesta jaksa innostua.