Tallissakin on tapahtunut siinä määrin että tällä viikolla ei ole ehtinyt olla vielä yhtään normaalia päivää työstää hevosia. Maanantaina hannoverliiton valintakomitea poikkesi jälleen meillä tekemässä yksityisen valintatilaisuuden, huvitti että pitivät sitä ennen naapurissa valtionsiittolassa virallisen valinnan josta hyväksyivät neljä hevosta ja meiltä kaikki esitetyt 11. Voimme kai kohta perustaa tänne ko. firman sivutoimipisteen. Eilen liiton eläinlääkäri kävi kuvaamassa kaikki valitut hevoset mihin menikin melkein koko päivä, ja tänään oli kengityspäivä. Kengittäminen kun on meillä sellainen sosiaalinen tapahtuma johon kuluu myös yksi työpäivä, kengittäjä on kova juoruamaan ja tarvitsee yhden apulaisen oikeasti auttamaan sekä muutaman joiden kanssa rupatella.
Maaliskuun huutokaupan katalogi julkaistiin, meiltähän on sielläkin koko joukko hevosia. Kaksi eli kouluhevoset ovat jo paikan päällä, estehevoset menevät sitten kun miehenkin huutokauppapesti alkaa, kuun puolessa välissä.
Tässä pari "meidän" hepoa, yhtään omaa ei olekaan nyt mukana:
Nämä on kaikki ihan rehellisesti sanoen tosi fiksuja, yhteistyöhaluisia ja hyvätapaisia hevosia joille toivottavasti löytyy mukavat kodit. Lahjoiltaan kukaan ei varmaan ole tuleva maailmantähti mutta eipä sitä ole ihan jokainen ratsastajakaan. Mieheni, jolla on kuitenkin jonkin verran estehevosilmää ja -kokemusta on täysin vakuuttunut Salvatoren taidoista. Se on hiukan sellainen ujostelija joka ei välttämättä esitä Verdenin aikana vielä ihan omaa itseään mutta se on todella lahjakas ja yritteliäs nuori mies, ja sieväkin.
No glamuurista takaisin mutapellolle, olen itsekin ehtinyt hiukan ratsastella, joskin puolikuntoisena niin että happi meinasi loppua ja heikotti joka kurvissa. Consens alka hitaaaasti toipua possujärkytyksestään. Possut ovat muuttaneet muualle, ne muuttavat kokonaan pois mutta nyt ne ovat vasta eri paikassa kunnes uusi omistaja saa niiden kodin valmiiksi. Consens suostuu jo menemään maneesiin vaikka se saakiin possupäädyssä yhä rytmihäiriöitä ja pakenee sieltä ajatusta nopeammin jos vaikka katto narahtaa tai varpunen sanoo piip. Mutta toisessa päädyssä se on ajoittain jo oma itsensä. Ehkä se joskus vielä toipuu... Sillä on myös keväinen look kun uusi karsinanaapuri pisteli sen otsatukan välipalaksi...
Anteroa ei paljon possut tai muutkaan stressaa. Ratsastin viime viikolla kerran ennen kuin kunto petti ja tällä viikolla tänään, saa nähdä onnistuuko vielä toinen kerta. Noin edistymisen kannalta olisi toki kiva jos pääsisi selkään useammin kuin kerran viikossa tai kahdessa, mutta eipä meillä nyt toisaalta ole niin kiirettä. Antero etenee ratsastaessa aika reippaasti mikä hämmästyttää kaikkia (harvoja ja valittuja) jotka ovat tätä spektaakkelia olleet todistamassa, se kun on muuten varsin leppoisa. Heille kun suomenhevosen työmoraali ja vuosikymmenten ravijalostuksen tuoma eteenpäinpyrkimys ei ole ihan selvillä, koska sana "kylmäverinen" antaa odottaa pystyynkuollutta karvakasaa. Etenkin laukassa Antero pistelee ratsastajan kanssa aika haipakkaa, aluksi sitä vähän jännitti eteneminen ratsastaja selässä mutta nyt se on todennut, että eihän tyyppi selässä menoa haittaa, Antero kun toki juoksee myös vapaana maneesissa aika kovaa. Tänään meidän valtionsiittolan mies katseli menoa silmät pyöreinä (hänellekin Antero on toki ensikosketus suomenhevoseen ja hän on koko ajan olettanut ettei Anterosta oikein ole muuhun kuin vetämään kärryjä, sitä ne siittolan kylmäverisetkin tekevät) ja totesi että "kylläpä se menee kovaa, kai se joskus pysähtyy?" Hän oli hyvin vaikuttunut kun Antero pysähtyy niille jalansijoilleen kun sille sanoo "prr". :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti